“The little girl just could not sleep because her thoughts were way too deep, her mind had gone out for a stroll and fallen down the rabbit hole.”
Kesällä 2020 meillä oli veljeni perheen kanssa aivan huippu- ja hauska päivä, kun kuvasimme materiaalia suunnittelemaani kuvauskonseptia varten.
En ole varma otanko tätä kuvauspakettia koskaan varsinaiseen käyttöön, mutta tämän tekeminen oli kyllä kiehtovaa ja erilaista.
Ohessa ajatuksia mitä tuolloin erikoisammattitutkinnon näyttöä varten pohdin:
“Joskus sitä miettii, että miksi valokuvausten pitää aina noudattaa jotain tiettyä kaavaa.
Voisiko joskus tehdä toisin?
Voisiko esimerkiksi lasten syntymäpäiväkuvien perinteisyyden sijasta tehdä jotain vähän erilaista?
Kuten vaikka valokuvauksen, joka mukailee satua, tai tarinaa.
Kuvien lisäksi tästä kuvauspäivästä jää varmasti ikuiset muistot mukana olleille.”
Nyt pieni kuvatarina “Kuin sadusta Ihmemaan Lilja.” Kiitos Lilja, Otso, Seela, Vappu, Sanna ja Jarno. Olette rakkaat 🤍
The White Rabbit put on his spectacles. “Where shall I begin, please your Majesty?” he asked.
“Begin at the beginning,” the King said gravely, “and go on till you come to the end: then stop.”
♥️♠️
En useinkaan tee kovin nopeita päätöksiä, vaan tapanani on puntaroida ja harkita asioita pitkään. No ainakin yön yli. 😉
Tammikuussa aloitin jälleen opinnot töideni ohessa. Tein päätöksen Media-alan erikoisammattitutkintoon hakeutumisesta silmänräpäyksessä. Jos saan opintoni hyvin aikataulussa suoritettua, valmistun Valokuvaajamestariksi kesällä 2021.
Ensimmäisten opiskelukuukausien aikana alkoi jonkinlainen valokuvaukseen liittyvä identiteettikriisi. Aloin miettimään ja kyseenalaistamaan omaa osaamistani kovin kriittisesti ja uiskentelin tämän suhteen melko tummissakin vesissä. Kuuluu varmasti osaltaan prosessiin, joka käynnistyy opiskelun myötä omassa mielessä. Keskiössä kun on oman brändin- ja tyylin löytäminen, se mitä minä ihmisenä edustan ja mitä haluan olla kuvaajana. Jälkikäteen siksi ihmettelen, miten kuitenkin latasin Finnish Photo Awards kilpailuun kuviani. En ollut nimittäin ajatellut osallistua.
Viimeisenä kuvien latauspäivänä päätin sittenkin lähteä kahteen sarjaan. Ne ovat “Baby” ja “Classical portrait”. Toiseen sarjaan osallistuin yhdellä ja toiseen kahdella kuvalla. Tämä korona-keväämme muutti Finnish Photo Awards-kilpailunkin suunnitelmia. Finaali siirrettiin lokakuulle, enkä ollut huomannut, että finalistit julkistetaan kuitenkin jo aikataulussa. Olinkin siis aivan silmät ymmyrkäisenä kun sain sähköpostiini viestin, että minut on valittu finalistiksi. Ja molempiin sarjoihin!
Kuvat ladattiin palvelimelle nimettömänä. Kisaan osallistui 191 kuvaajaa yli 730 kuvalla. Kahdeksan kansainvälistä tuomaria valitsivat kymmenen finalistia jokaiseen sarjaan. Olen siis aivan mielettömän onnellinen ja ylpeä jo tästä saavutuksesta. Oma nimeni on tuolla yhtenä suomalaisten huippuosaajien joukossa hei! Siitä syystä piti tehdä ihan blogi-postaus, kun en muutoinkaan ole aikoihin tänne kirjoittanut.
Pidän täällä peukut pystyssä, että lokakuun tilanne on sellainen, että finaali ja gaala voidaan järjestää suunnitellusti.
Vaikka covid19 on mullistanut elämämme, toivotan silti hyvää kevättä ja kesää kaikille! Nautitaan pienistä asioista, jotka lopulta ovat usein niitä suurimipia.
Pysykää terveinä!
- Virpi
http://www.finnishphotoawards.fi/ajankohtaista/
SANNA KULMALA tekee nahasta melkein mitä vain. Päätyökseen hän tekee ihan muuta, vaikka ei uskoisi. Niin upeaa jälkeä syntyy hänen työpajallaan.
“Suvussani on vahva käsityöperinne. Seuraan vanhempiani, isovanhempiani. Olen varttunut ja leikkinyt keskellä äitini nahkalaukkuompelimoa. Vuosi vuodelta myös itselläni on vahvistunut halu tehdä ja luoda käsilläni. Muotoilla ja luoda uutta. Yhdistellä erilaisia materiaaleja, muotoja ja pintoja.
Yksityiskohdat kiehtovat minua ja nahka materiaalina luo tähän loputtomat mahdollisuudet. Uteliaisuus, innostus ja ahdistus vuorottelevat näiden töiden äärellä.
Nahkatöiden teko on hyvin monipuolista. Se on suunnittelua, materiaalin tuntemusta, koneiden käyttöä, värejä.
Nautin tästä monipuolisuudesta.”
Meillä oli Sannan ja Hanna-Leenan kanssa aivan mahtava ja kiehtova projekti lokakuussa, kun päätin tehdä valokuvausopintojeni tiimoilta kaikki valinnaisten aineideni näyttökuvat kietoutuen Sannan nahkatyöosaamiseen ja -maailmaan.
Projekti ansaitsee saada vähän näkyvyyttä, sillä niin paljon vaivaa lyhyessä ajassa me kaikki näimme. Ei silti. Jokainen hetki oli kyllä sen arvoinen, niin kivaakin meillä oli.
Ensimmäisessä osiossa kuvasimme Sannan työskentelyä verstaalla ja vähän henkilökuvaa. Toisessa osiossa otin erityyppisiä tuotekuvia erilaisella valaistuksella toteutettuna. Kolmannessa osiossa kuvasimme Hanna-Leenaa “syksyn kultaisena morsiamena” käyttäen Sannan kuvausta varten rakentamia koruja ja tiaraa, jotka olivat aivan upeat. Myös Sannan tekemiä laukkuja näkyy kuvissa, vaikka muutoin Hanna-Leenasta otetut kuvat ovatkin muista hieman poikkeavia tarunomaisuudessaan.
Kiitokset molemmille vielä tämän blogin myötä! Ohessa joitain kuvia projektista.
Seuraavana tuotekuvapareja. Sannan töitä leimaa mielestäni luonnonläheisyys, mistä syystä halusin liittää kuviin luontoa mukaan.
Hanna-Leena syksyisessä arboretumissa. Mallin osa ei ollut helppo, sillä oli aika hyytävän kylmä.
